Kihlautuminen

Olen pohtinut pitkään mitä kihlautuminen minulle (27-vuotiaana) merkitsee. Kumpi on se suurempi juttu, itse kihlautuminen vai avioon astuminen. Tänä päivänä ajattelen, ehkä hieman vanhoillisesti, kihlojen olevan lupaus avioliitosta. Tästä on myös puolisoni hyvin tietoinen. Kun kihlat on ostettu, on myös hääpäivä sovittu tai sen ajankohta päätetään lähiaikoina. En halua olla "morsian" 10 vuotta, ennen kuin häät tulevat.

Kuva

Se, mitä ollaan pohdittu, on mikä on hyvä aika kihlautua. Kuulostaapa hassulta. Sanotaanpa se toisella tapaa; kuinka kauan on ollut hyvä olla yhdessä, että voi olla varma halusta olla toisen kanssa lopun ikää. Me olemme tunteneet pian 3 vuotta, joista 2,5 vuotta ollaan oltu yhdessä. Voin sanoa, että umpirakastunut olen. En ole niin rakastunut kuin suhteen alkuvaiheessa, vaan paljon enemmän! Mitä kauemmin ollaan oltu yhdessä, sen paremmalta yhteinen arki tuntuu! Ehkä arjen sujuvuus on se hyvä mittari...

Mitä mieltä te muut olette;

- kumpi on suurempi asia kihlat vai avioituminen?
- mistä sen tietää, että on valmis sitoutumaan toiseen loppuelämäksi?